Hello,
Today i`m so red...
Punaisella tuulella, mutta en kuitenkaan näe punaista.  No joo...
Linnanjuhlat meni ja puvut nähtiin ja kaikki oli oikein kaunista ja ihanaa ja musiikki hyvää ja ihmiset iloisia ja kommentit olivat kantaa ottavia ja mieleenpainuvia.
Ihan totta, en tosiaan muista yhtään järkevää kommentia linnasta tai jatkoilta.
Siis huvittavaa oli nämä karaoke jatkot.  Siis jatkoilla, kun ollaan niin sitten kanssa ollaan.  Siellä istui rivissä Hytönen kumppaneineen kommentoimassa jotain illan teemaa, turvallisuutta ja siinä sitten vuorotellen sanottiin omasta mielestä jotain fiksua ja keskusteltiin sivistyneesti, tuliko siinä yhtään väittelyä?
Ja kenen idea oli JATKOILLA esittää kysymyksiä turvallisuudesta?
Jatkoilla olisi pitänyt kysyä puvuista tai ruoasta tai viinasta.  Päivää kansanedustaja Hintikka, mitä juotte?  Vettä..Älkää nyt valehdelko, kuvatkaas tota lasia tossa pöydällä, siinä on herra Hintikan todellinen juoma, kossu jäillä.  No niin Hintikka, nyt on sitten kerrottu ne valheet niin jospa seuraavaksi puhuttaisiin totta.  Kenelläs oli illan kaunein puku?  Kaikkiko yhtä kauniita, nyt piti totta puhua, eikö sillä ole kaunein puku jonka rintavarustus tulee parhaiten esille.  Herra Hintikka, kyllä minä teidät tunnen, te olette tissimiehiä.
Tällaista rupattelua olisi pitänyt kuulua jatkoilla.
Ja karaoke laulantaa, niin eikö siellä KARAOOOKKESSA, lauleta viiden promillen humalassa ja kansan suosikkeja, kuten Sillanpäätä?  Vai mahdanko olla nyt aivan väärässä kaiken suhteen.  Mene ja tiedä.
Varjobileet siinä pihalla olivat parasta antia ja sieltä tuli fiksuja kommentteja ja muutenkin oli muutama fiksu kaveri joukossa ja näihin varjojuhlijoihin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota ja haastatella niitä enemmän, mutta ehkäpä toimittajalle tuli vilu siellä ulkona ja hän päätti haastattelun muutaman kertaan.
Noita juhlia on jotenkin älytöntä edes kommentoida, ne on niin teennäiset.  Siis ne kaikki vieraat, ne on jotenkin, NIIN ja niiden puvut on jotenkin NIIN.  Siis linnanjuhlat ja siellä näkee vaikka mitä kolttua.
Ja sitten koko juhlat jauhetaan puhki, ne jauhetaan puhki jo ennen itse tapahtumaa ja sen jälkeen niitä jauhetaan ja niitä siis jauhetaan niin paljon, että korvista tulee ja joka paikasta.  Nyt on jauhettu sitten Lordista ja nyt riittää!
Nyt on selvinnyt oliko hän tai he juhlissa vai ei ja nyt jätetään asia sitten sikseen, jookosta?


Jauhetaan mielummin maajusseista, koska tämä aihe viehättää aivan erityisesti minua.
Maajussit, rohkeat, alkukantaiset miehet.  Jotka laittoivat kaiken peliin ja toiset saivat ja toiset eivät.  Niinkuin esimerkiksi mehiläisJussi, ei saanut.  Mutta hevimies sai entä Anssi, tuo ujo teinipoika.  Anssi ehkä sai, Anssi ainakin luuli saaneensa, kun musta vähän tuntuu, että Anssi ei ole ihan selvillä kuitenkaan tuosta saamisesta, että kunhan jonkun narun perässä kulkee niin ei muuten niin väliä.
Jussi ja Anu siis löysivät hetkellisesti toisensa tai siinähän taisi käydä niin, että Jussi luuli saavansa ja Anu muuttavansa Jussia, mutta käteen meni koko homma.  Jussi onkin paljastunut pervoksi irstailijaksi ja Anu yrittää nyt pelastaa vähäisiä rippeitä itsetunnostaa, kun on julkisesti langennut pervoilijaan niin ymmärrettävästi se nolottaa ja varsinkin Jussin kaltainen mehiläinen, huh. Jussi se jatkaa munan muotoisten naulakoiden veistelyä ja odottelee seuraavaa uhriaan mehiläispesässä.  Ja sinne, kun joku lankee niin alkaa käydä kuhina ja sutina ja Jussin kielenkannat irtoaa. 
Aikuinen mies tykkää nuolemisesta, mikäs siinä. 
Entäs nämä muut veikkoset, Harri ja Susanna, ai, että mitä onnen hehkutusta ja iloa ja ihanuutta.  Harri tanssii naiset pyörryksiin vaan nytpä on Harri sitten pois vapailta markkinoilta.  Harrin siat ovat saaneet hoitajan.  Siellä nyt sitten liihotellaan traktorin hytissä ja vahän muuallakin ja nyt on sitten lapsikin pantu alulle, että sillä tavalla sitä mennään eteenpäin.  Onhan se niin, että maatilalla tarvii olla paljon lapsia ja sikoja.  Ja eläimiä yleensäkin.  Siitä voi sitten jokainen olla omaa mieltä, että onko Susanna onnenonkija vai oikeasti onnellinen.
Love is in the air...Kyllä olen sitä mieltä, että maajussien paras pari on ehdottomasti Risto ja Hanna, ihana pari ja siis siinä on muutenkin jotain viehättävää, Ristossa.  Heille toivon sydämestäni onnea ja ihanaa tulevaisuutta.
Riston tyyli puhua ja hänen ajatuksensa ja kaikki, HÄLLÄ on jalat maassa ja vankasti.  Risto ei ole varmaankaan koskaan räväyttänyt oikeen kunnolla elämänsä varella.
No joo, kukapa meistä olisi.
Reportaasi päättyy tältä erää tähän.  Nimim.Katkeroitunut lammas.