Hello,
Today i`m so red...
Punaisella tuulella, mutta en kuitenkaan näe punaista. No joo...
Linnanjuhlat meni ja puvut nähtiin ja kaikki oli oikein kaunista ja
ihanaa ja musiikki hyvää ja ihmiset iloisia ja kommentit olivat kantaa
ottavia ja mieleenpainuvia.
Ihan totta, en tosiaan muista yhtään järkevää kommentia linnasta tai jatkoilta.
Siis huvittavaa oli nämä karaoke jatkot. Siis jatkoilla, kun
ollaan niin sitten kanssa ollaan. Siellä istui rivissä Hytönen
kumppaneineen kommentoimassa jotain illan teemaa, turvallisuutta ja
siinä sitten vuorotellen sanottiin omasta mielestä jotain fiksua ja
keskusteltiin sivistyneesti, tuliko siinä yhtään väittelyä?
Ja kenen idea oli JATKOILLA esittää kysymyksiä turvallisuudesta?
Jatkoilla olisi pitänyt kysyä puvuista tai ruoasta tai viinasta.
Päivää kansanedustaja Hintikka, mitä juotte? Vettä..Älkää nyt
valehdelko, kuvatkaas tota lasia tossa pöydällä, siinä on herra
Hintikan todellinen juoma, kossu jäillä. No niin Hintikka, nyt on
sitten kerrottu ne valheet niin jospa seuraavaksi puhuttaisiin
totta. Kenelläs oli illan kaunein puku? Kaikkiko yhtä
kauniita, nyt piti totta puhua, eikö sillä ole kaunein puku jonka
rintavarustus tulee parhaiten esille. Herra Hintikka, kyllä minä
teidät tunnen, te olette tissimiehiä.
Tällaista rupattelua olisi pitänyt kuulua jatkoilla.
Ja karaoke laulantaa, niin eikö siellä KARAOOOKKESSA, lauleta viiden
promillen humalassa ja kansan suosikkeja, kuten Sillanpäätä? Vai
mahdanko olla nyt aivan väärässä kaiken suhteen. Mene ja tiedä.
Varjobileet siinä pihalla olivat parasta antia ja sieltä tuli fiksuja
kommentteja ja muutenkin oli muutama fiksu kaveri joukossa ja näihin
varjojuhlijoihin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota ja
haastatella niitä enemmän, mutta ehkäpä toimittajalle tuli vilu siellä
ulkona ja hän päätti haastattelun muutaman kertaan.
Noita juhlia on
jotenkin älytöntä edes kommentoida, ne on niin teennäiset. Siis
ne kaikki vieraat, ne on jotenkin, NIIN ja niiden puvut on jotenkin
NIIN. Siis linnanjuhlat ja siellä näkee vaikka mitä kolttua.
Ja sitten koko juhlat jauhetaan puhki, ne jauhetaan puhki jo ennen itse
tapahtumaa ja sen jälkeen niitä jauhetaan ja niitä siis jauhetaan niin
paljon, että korvista tulee ja joka paikasta. Nyt on jauhettu
sitten Lordista ja nyt riittää!
Nyt on selvinnyt oliko hän tai he juhlissa vai ei ja nyt jätetään asia sitten sikseen, jookosta?
Jauhetaan mielummin maajusseista, koska tämä aihe viehättää aivan erityisesti minua.
Maajussit, rohkeat, alkukantaiset miehet. Jotka laittoivat kaiken
peliin ja toiset saivat ja toiset eivät. Niinkuin esimerkiksi
mehiläisJussi, ei saanut. Mutta hevimies sai entä Anssi, tuo ujo
teinipoika. Anssi ehkä sai, Anssi ainakin luuli saaneensa, kun
musta vähän tuntuu, että Anssi ei ole ihan selvillä kuitenkaan tuosta
saamisesta, että kunhan jonkun narun perässä kulkee niin ei muuten niin
väliä.
Jussi ja Anu siis löysivät hetkellisesti toisensa tai
siinähän taisi käydä niin, että Jussi luuli saavansa ja Anu muuttavansa
Jussia, mutta käteen meni koko homma. Jussi onkin paljastunut
pervoksi irstailijaksi ja Anu yrittää nyt pelastaa vähäisiä rippeitä
itsetunnostaa, kun on julkisesti langennut pervoilijaan niin
ymmärrettävästi se nolottaa ja varsinkin Jussin kaltainen mehiläinen,
huh. Jussi se jatkaa munan muotoisten naulakoiden veistelyä ja
odottelee seuraavaa uhriaan mehiläispesässä. Ja sinne, kun joku
lankee niin alkaa käydä kuhina ja sutina ja Jussin kielenkannat
irtoaa.
Aikuinen mies tykkää nuolemisesta, mikäs siinä.
Entäs nämä muut veikkoset, Harri ja Susanna, ai, että mitä onnen
hehkutusta ja iloa ja ihanuutta. Harri tanssii naiset pyörryksiin
vaan nytpä on Harri sitten pois vapailta markkinoilta. Harrin
siat ovat saaneet hoitajan. Siellä nyt sitten liihotellaan
traktorin hytissä ja vahän muuallakin ja nyt on sitten lapsikin pantu
alulle, että sillä tavalla sitä mennään eteenpäin. Onhan se niin,
että maatilalla tarvii olla paljon lapsia ja sikoja. Ja eläimiä
yleensäkin. Siitä voi sitten jokainen olla omaa mieltä, että onko
Susanna onnenonkija vai oikeasti onnellinen.
Love is in the
air...Kyllä olen sitä mieltä, että maajussien paras pari on
ehdottomasti Risto ja Hanna, ihana pari ja siis siinä on muutenkin
jotain viehättävää, Ristossa. Heille toivon sydämestäni onnea ja
ihanaa tulevaisuutta.
Riston tyyli puhua ja hänen ajatuksensa ja
kaikki, HÄLLÄ on jalat maassa ja vankasti. Risto ei ole
varmaankaan koskaan räväyttänyt oikeen kunnolla elämänsä varella.
No joo, kukapa meistä olisi.
Reportaasi päättyy tältä erää tähän. Nimim.Katkeroitunut lammas.
torstai, 7. joulukuu 2006
Kommentit